Minä ajattelen ja keksin kuolemaan liittyviä asioita, minä taidan elää ihan hirveästi. Lähelläni kuollaan niin paljon ja minun on surtava ja oltava joka hetki läsnä täydellisesti ja ei-paaduttava. Minä ajattelen vain kuolemista. Yritän kyllä välillä muistaa, että hautausmaa ei ole aina ollut hautausmaa, mutta unohdan sen heti.

Miten sanat toisinaan osuvat juuri oikeiksi miten sitä aina hetken osaakin puhua juuri sillä kielellä joka itselle kuuluu ja jospa minun kieleni onkin siis tämä kevyt ihana määrätietoinen positiivinen ah ah.